Turhuuden markkinat

Luku John Bunyanin kirjasta: 'Kristityn vaellus' vuodelta 1678

"Sen jälkeen minä näin unessani, kuinka he, erämaasta päästyänsä, kohta huomasivat edessänsä erään kaupungin. Sen nimi oli Turhuus, ja siinä pidetään markkinoita, joita sanotaan Turhuuden markkinoiksi, ja jotka kestävät vuoden umpeensa. Niitä sanotaan tällä nimellä siksi, että kaupunki, missä niitä pidetään, painaa vähemmin kuin ei mitään, ja että kaikki, mitä siellä myödään tai mitä sinne tulee, on turhuutta, niin kuin viisas mies sanoo: Kaikki mitä on, se on turhuus. Nämä markkinat eivät ole nykyajan hankkeita. Ne ovat olleet olemassa jo ammoisista ajoista saakka. Kerronpa teille niitten alkuperästä.

Lähes viisituhatta vuotta sitten oli matkamiehiä vaeltamassa Taivaalliseen Kaupunkiin, niin kuin nämäkin kaksi kunnon miestä. Kun nyt Beelsebub, Apollyon ja Legion joukkoinensa huomasivat, matkamiesten polusta päättäen, heidän tiensä käyvän Turhuuden kaupungin kautta, niin keksivät he sen, että toimittivat sinne markkinat. Niissä piti oleman kaupan kaikenlaista turhuutta, ja markkinain oli määrä kestää vuosi umpeen. 

Ja näillä markkinoilla myötiin kaikenlaista, niin kuin: taloja, tiloja, ammatteja, toimipaikkoja, kunniasijoja, ylennyksiä virassa, arvonimia, maakuntia, valtakuntia, iloja ja huvituksia; samoin nautintoja kaikenlaisia: porttoja, parittelijoita, vaimoja, aviomiehiä, lapsia, isäntäväkeä, palvelijoita, henkiä, verta, ruumiita, sieluja, hopeata, kultaa, helmiä ja kalliita kiviä ja ties mitä kaikkea!

Sitä paitsi on siellä alituiseen nähtävänä silmänkääntäjiä, pettureita, leikinlaskijoita, ilveilijöitä, narreja, apinoita, roistoja, maankulkijoita, ja kaikkia niitä jos minkä laatuisia. Nähtävänä siellä myös on, jopa ilmaiseksikin, varkauksia, murhia, avioliitonrikkomisia, väärän valan tekijöitä, ja kaikki tämä mitä veripunaisinta laatua.

Ja niin kuin muilla, vähemmänkin tärkeillä markkinoilla eri kadut ja kujat kantavat omat nimensä aina sitä myöten, mitä tavaroita niissä on kaupan, niin on täälläkin toreja ja kujia ja katuja (nimittäin maakuntia ja valtakuntia), joissa itse kukin tavara näillä markkinoilla pikemmin on löydettävissä. Siellä on Britannian katu, Franskan katu, Italian katu, Espanjan katu, Saksan katu, joissa kaikenlaista turhuutta pidetään kaupan. Mutta niin kuin muilla markkinoilla se tai tämä kauppatavara on kaikkia muita tärkeämpi, niin saavat näilläkin Rooman tavarat ja kauppakalut suurimman menekin. Ainoastaan Englannin kansa ja jotkut muut inhoavat niitä. 

Niinkuin sanoin, tie Taivaalliseen Kaupunkiin kulki juuri sen kaupungin kautta, jossa noita iloisia markkinoita pidetään. Ja ken Taivaalliseen Kaupunkiin mennä mielii muuta tietä kuin tämän kaupungin kautta, hänen tulee maailmasta paeta pois.

Herrain Herra, täällä maan päällä ollessaan, kulki hänkin omaan maahansa tämän kaupungin kautta, vieläpä markkinapäivänä. Silloin Beelsebub, näiden markkinain pää-isäntä, kehoitti Häntä, mikäli minä tiedän, ostamaan tuota turhuutta; lupasipa Beelsebub tehdä Hänet markkinain herraksikin, jos Hän vaan kunnioittaisi häntä, kaupungin läpi kulkiessansa. Ja koska Hän oli niin korkea-arvoinen Herra, niin kuljetti Beelsebub Häntä kadulta kadulle, ja näytti Hänelle vähässä ajassa kaikki maailman valtakunnat, saadaksensa Korkeimman Pyhän ryhtymään kauppoihin ja ostamaan joitakuita näistä turhuuksista. Mutta kauppatavarat eivät Häntä miellyttäneet, ja sen vuoksi Hän läksikin kaupungista, panematta ropoakaan noihin turhuuksiin.

Nämä markkinat ovat niin muodoin olleet olemassa jo ammoisista ajoista ja ovat hyvin suuret. Kristitty ja Uskollinen turhuuden markkinoilla. Niinkuin sanottu, piti vaeltajain kulkea näiden markkinain kautta. Niin he tekivätkin, mutta tuskin he olivat sinne tulleet, niin, katso, kova liike syntyi koko markkinaväessä, ja koko kaupunki nousi ikäänkuin kapinaan heitä vastaan. Ja siihen oli monta. syytä:

Ensiksi: Vaeltajilla oli yllään aivan toisellainen puku kuin kellään muulla siellä, jonka vuoksi markkinaväki suureksi ihmeeksensä heitä katseli. Muutamat sanoivat heitä houkiksi, toiset hulluinhuoneesta karanneiksi, jotkut muukalaisiksi.

Toiseksi: Yhtä outoa kuin matkamiesten ulkoasu, oli heille heidän kielensäkin, jota vaan ani harva heistä ymmärsi. Matkamiehet puhuivat tietysti Kaanaan kieltä, mutta markkinaväki oli tämän maailman lapsia. Siksipä heitä koko markkinoilla joka paikassa pidettiin outoina.

Kolmanneksi: Varsinkin veti kaupustelijain huomiota puoleensa se, että vaeltajat niin vähän välittivät heidän tavaroistaan. He eivät edes huolineet katsahtaakaan niihin, ja kun kaupustelijat kutsuivat heitä ostamaan, niin he tukkivat korvansa, huutaen: ”Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta”, ja nostaen silmänsä ylös, merkiksi, että heidän toimensa ja menonsa on taivaassa.

Matkamiesten menettelyä katsellessaan, kysäisi yksi kaupustelijoista irvistellen: ”Mitäs herrat ostaa?” Mutta he loivat häneen vakavan katseen ja vastasivat: ”Me ostamme totuutta.” Tämä pani markkinaväen vielä entistä enemmän halveksimaan heitä. Muutamat heitä ivailivat, muutamat pilkkasivat, muutamat alkoivat parjata, ja muutamat kiihoittivat toisia käymään heihin käsiksi. Ja vihdoin nousi semmoinen melu ja meteli, että markkinoilla joutui kaikki epäjärjestykseen. Nyt vietiin asiasta viesti markkinain päämiehelle. Hän tuli heti ulos ja antoi muutamain uskollisimpain ystäviensä toimeksi ottaa kuulusteltaviksi nämä miehet, jotka olivat niin suuren häiriön markkinoilla saaneet aikaan.


Vaeltajat vangitaan

Vaeltajat vietiin nyt kuulusteltaviksi, ja tutkijat kysyivät heiltä, mistä he tulevat, ja minne heillä matka, ja miksikä heillä on niin outo puku yllään. Miehet vastasivat olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä ja matkalla omaan maahansa, nimittäin taivaalliseen Jerusalemiin. He eivät ole kaupunkilaisille eivätkä kauppiaille antaneet mitään syytä kohtelemaan heitä pahasti ja estelemään heidän matkaansa, ellei siihen liene ollut syynä se, että, kun heiltä kysyttiin, mitä he tahtovat ostaa, he vastasivat tahtovansa ostaa totuutta. 

Mutta ne, jotka tutkijoiksi oli asetettu, eivät osanneet muuta luulla kuin että miehet ovat hulluinhuoneesta päässeitä ja raivomielisiä tai muutoin semmoisia, jotka ovat tulleet tänne häiritsemään markkinoita. Ja niinpä he ottivat heidät kiinni, löivät heitä, tahrasivat heidät loalla ja sulkivat häkkiin, katsella koko markkinaväen. Siinä he olivat kotvan aikaa alttiina joka miehen pilkalle ja ilkeydelle ja kostolle. Markkinain päämies se vain nauroi, katsellessaan, mitä kaikkea heille tehtiin.

Mutta kun miehet tyyneesti vain kärsivät, solvaajiaan solvaamatta, jopa siunatenkin heitä, hyvillä sanoilla vastaten pahoihin ja ystävällisyydellä vääryyteen, silloin muutamat markkinamiehet, jotka tarkemmin olivat asiain menoa katselleet eivätkä olleet niin ennakkoluuloisia kuin muut, alkoivat hillitä ja nuhdella toisia heidän halpamaisen ja yhä jatkuvan menettelynsä tähden. Mutta nämä närkästyivät nyt heihinkin, sanoen että he ovat yhtä kelvotonta väkeä kuin nuo tuolla häkissäkin, ja koska he lienevät heidän liittolaisia, niin ansaitsevat he samallaisen kohtalon kuin hekin. Mutta markkinamiehet vastasivat, että heidän mielestänsä muukalaiset ovat rauhallista ja selväpäistä väkeä, jotka eivät kellenkään aio mitään pahaa tehdä, vaan että sitä vastoin näillä markkinoilla on monta sellaista, joka paremminkin ansaitsisi joutua häkkiin, jopa häpeäpaaluun, kuin nuo miehet, joita tässä niin pahoin on kohdeltu.

Kun siinä sitten puolelta ja toiselta oli sanottu sana sanasta (jolla välin miehet häkissä käyttäytyivät varsin järkevästi ja säveästi), niin jo kävivät väittelijät keskenänsä käsikähmään, jossa iskujakin sateli kummaltakin puolen.

Nyt tuotiin nuo kaksi miesparkaa jälleen tutkijainsa eteen, ja siellä heitä syytettiin vikapäiksi markkinoilla viimeksi tapahtuneeseen epäjärjestykseen. Sen jälkeen heitä lyötiin armottomasti, sitten heidät pantiin rautoihin, ja näin heitä kahleissa kuljetettiin torilla edes ja takaisin, pelottavaksi esimerkiksi muille, jottei kukaan enää uskaltaisia puhua heidän puolestansa tai liittyä heihin. Mutta Kristityn ja Uskollisen käytös oli entistä taitavampaa, ja he kestivät kaiken pilkan ja häväistyksen niin nöyrästi ja kärsivällisesti, että muutamia markkinamiehiä kävi heidän puolellensa, vaikka niitä olikin kovin vähän muuhun joukkoon nähden. 

Mutta tästäpä raivostui vastapuolue yhä enemmän, jopa niinkin hurjaksi, että se päätti surmata nämä kaksi miestä. Ja niin he uhkasivat, ettei häkki eikä kahleet heitä enää pelasta, vaan heidän täytyy kuolla vahingollisen menettelynsä ja markkinaväen yllytyksen tähden. Nyt käskettiin panna heidät jälleen häkkiin ja pitää heitä siinä, kunnes heistä lähempi määräys annetaan. Heidät pistettiin häkkiin ja siellä jalkapuuhun.

Siellä he johdattivat mieleensä, mitä heidän uskollinen ystävänsä Evankelista oli heille sanonut. Muistellessaan hänen puheitansa siitä, mitä tapahtuman piti, he tunsivat rohkaistusta pysymän lujina tiellänsä ja vaivoissansa. He lohduttivat toisiansa sillä, että se heistä, jolle kuoleman arpa sattuu, on saava parhaimman osan, ja tätä etuoikeutta kumpainenkin salaisesti toivoi. He jättivät itsensä kumminkin Hänen kaikkiviisaaseen huostaansa, joka kaikki maailmassa ohjaa, ja tyytyivät olemaan nykyisessä tilassansa, kunnes heidän kohtalonsa ratkaistaan.


Vaeltajat oikeuden edessä

Määrätyn hetken lyötyä, heidät tuotiin Oikeuteen tuomittaviksi. Siellä heidät asetettiin vihollistensa eteen ja pantiin syytöksen alaisiksi. Tuomarin nimi oli Hyvänviha. Syytös oli pääasiassa sama kuin ennen, vaikka hiukan toisellainen muodolleen. Sen sisällys oli seuraava:

”He ovat paikkakunnan liikkeen vihollisia ja häiritsijöitä. He ovat saaneet aikaan kaupungissa levottomuutta ja eripuraisuutta. Heidän peräti turmiollisille mielipiteilleen on ilmestynyt
kannattajia vastoin maan ruhtinaan lakia. ”

Uskollinen rupesi nyt vastaamaan. Hän sanoi vastustaneensa vain sellaista, mikä on vastoin Häntä, joka on Korkeimmista korkein. ”Levottomuutta”, sanoi hän ”en minä ole aikaan saanut, itsekin kun olen rauhan mies. Jos meille puolustajia ilmaantui, niin ilmaantui niitä siitä syystä, että he huomasivat meidät vilpittömiksi ja viattomiksi, ja niinpä he ovat vain kääntyneet pahemmasta parempaan. Ja koska se kuningas, josta te puhutte, on Beelsebub, meidän Herramme vihollinen, niin halveksin minä häntä ja kaikkia hänen enkeleitänsä.”

Silloin julistettiin: ”Jos kellä on jotain sanomista herransa ja kuninkaansa puolustamiseksi tätä vankia vastaan väliaidan sisäpuolella, se astukoon heti esiin todistamaan.” Kolme todistajaa ilmaantuikin, nimittäin Kateus, Taikausko ja Imartelija. Näiltä kysyttiin, tuntevatko he vankia väliaidan sisäpuolella, ja mitä heillä on sanomista herransa ja kuninkaansa puolustukseksi häntä vastaan.


Vieraat miehet todistavat

Kateus astui silloin esiin ja lausui: ”Korkea Oikeus! Minä olen tuntenut tämän miehen jo kauan aikaa ja todistan tämän arvoisan Oikeuden edessä valallani, että hän on...”

Tuomari: Seis! Hän tehköön valansa!

He ottivat häneltä valan, ja sitten hän puhui: ”Korkea Oikeus! Tämä mies, vaikka onkin hänellä nimi niin korea, on kehnoimpia miehiä meidän maassa. Ei hän välitä ruhtinaasta eikä kansasta, ei laista eikä maan tavoista, vaan tekee kaiken voitavansa, saadakseen ihmisiä taipumaan maankavallusta tavoittaviin mielipiteisinsä, joita hän yleensä sanoo uskon ja pyhityksen perusteiksi. Erityisesti kuulin hänen kerran minulle vakuuttavan, että kristillisyys ja meidän kaupungin, Turhuuden kaupungin, tavat ovat ristiriidassa keskenään, niin että niitä on mahdoton yhteen sovittaa. Ja tällä tavoin, korkea Oikeus, hän kerrassaan tuomitsee sekä kaikki meidän kiitettävät tekomme että meidätkin, jotka sen kaltaisia toimitamme.”

Tuomari: Onko sinulla vielä mitä muuta sanomista?

Kateus: Olisi minulla vielä paljokin sanomista, mutta pelkään rasittavani korkeaa Oikeutta. Jos kumminkin, sitten kun muut herrat ovat todistuksensa tuoneet esiin, vielä jotain tarvitaan, niin olen minä täydentävä todistukseni, jottei mitään puuttuisi, joka auttaa saamaan asiata lukkoon.

Hänen käskettiin nyt astua syrjään. Sitten kutsuttiin Taikausko esiin ja käskettiin katselemaan
vankia. Sen jälkeen häneltäkin kysyttiin, mitä hänellä on sanomista heidän herransa ja kuninkaansa puolustamiseksi tätä syytettyä vastaan. Hän vastaten puhui näin:

Taikausko: Korkea Oikeus, minä en tätä miestä kovin paljoa tunne enkä tahdo hänestä sen enempää tietääkään. Sen minä kumminkin tiedän, haasteltuani tuonottain hänen kanssaan tässä kaupungissa, että hän on peräti vaarallinen mies. Kuulin näet hänen silloin sanovan, ettei meidän uskontomme ole minkään arvoista, ja ettei sen kautta saata millään muotoa Jumalalle otollinen olla. Korkea-arvoinen tuomari tietää varsin hyvin, mitä sen kaltainen puhe ilmeisesti tarkoittaa, sitä nimittäin, että meidän jumalanpalveluksemme on turha, että me yhä edelleen pysymme synneissämme ja lopulti joudumme kadotukseen. Muuta ei minulla ole sanottavaa.

Silloin päästettiin Imartelija todistajan valalle ja käskettiin puhumaan, mitä hän tietää heidän herransa ja kuninkaansa eduksi vankia vastaan väliaidan sisäpuolella.

Imartelija: Korkea Oikeus, hyvät herrat! Tämän miehen olen tuntenut jo kauan aikaa ja olen kuullut hänen puhuvan sellaista, mitä ei pitäisi puhua. Hän on solvannut jaloa ruhtinastamme Beelsebubia ja halveksimalla haastellut hänen korkeaarvoisista ystävistänsä, joitten nimet ovat: herra Vanha Ihminen, herra Lihan himo, herra Ylellinen, herra Turhan kunnian pyyntö, vanha arvoisa herra Irstas, hänen ylhäisyytensä herra Ahnas; samoin meidän muista ylhäisistä. Sanoi hän niinkin, että jos olisi mahdollista kaikkien ihmisten olla samaa mieltä kuin hän, niin ei näistä jalosukuisista herroista yhtäkään enää tässä kaupungissa olisi. Sitä paitsi ei hän kammonnut panettelemasta teitä, arvoisa herra, joka nyt olette määrätty hänen tuomariksensa, vaan sanoi teitä jumalattomaksi konnaksi, käyttäen vielä monta muuta parjaussanaa meidän etevimmistä säätyläisistämme.


Uskollisen vastaus

Kun Imartelija oli puheensa päättänyt, kääntyi Tuomari vankiin väliaidan sisäpuolella, sanoen: ”Sinä uskonkieltäjä, harhaoppinen ja petturi, kuulitkos, mitä nämä kunnialliset herrat ovat sinua vastaan todistaneet?”

Uskollinen: Saanko sanoa muutaman sanan puolustuksekseni?

Tuomari: Mies hoi! Sinä et ansaitsisi hetkistäkään enää olla hengissä; kuoleman sinä ansaitsisit tässä paikassa, mutta jotta kaikki näkisivät, kuinka lempeitä me sinua kohtaan olemme, niin anna kuulla, mitä sinulla on sanomista.

Uskollinen: Ensiksikin minä vastaan Kateuden puheeseen, etten ole milloinkaan muuta sanonut kuin tämän: jokainen sääntö tai laki tai tapa tai kansa, joka ilmeisesti sotii Jumalan sanaa vastaan, on ristiriidassa kristillisyyden kanssa. Jos olen siinä erehtynyt, niin näytettäköön puheeni vääräksi, ja minä peruutan sanani teidän edessänne. 

Toiseksi herra Taikauskon syytösten johdosta. Minä olen sanonut ainoastaan, että jumalanpalvelukseen tarvitaan jumalallista uskoa, mutta että sellaista ei voi olla olemassa ilman Jumalan tahdon jumalallista ilmestystä. Siis, mitä ikänänsä jumalanpalvelukseen on saatettu sellaista, mikä ei pidä yhtä jumalallisen ilmestyksen kanssa, se on vain inhimillistä alkujuurta, eikä sen kaltaisesta ole hyötyä iankaikkiseen elämään. 

Kolmanneksi, mitä Imartelijan todistukseen tulee, en minä rupea uudistamaan sitä, mitä hän jutteli panettelemisesta ja sen semmoisesta; sanon vaan, että tämän kaupungin ruhtinas kaikkine joukkioineen ja seuralaisineen, jotka tämä herra nimiltä mainitsi, on paremmin omiansa olemaan helvetissä kuin tässä kaupungissa ja maassa. Ja niin olkoon minulle Herra Jumala armollinen.


Tuomari puhuu jurylle

Silloin lausui Tuomari jurylle, joka koko ajan oli ollut läsnä kuuntelemassa ja tarkastamassa: ”Herrat valamiehet! Te näette tämän miehen, jonka tähden niin kova meteli kaupungissa on syntynyt. Olette niinikään kuulleet, mitä nämä arvoisat herrat ovat häntä vastaan todistaneet. Samoin olette kuulleet hänen vastauksensa ja tunnustuksensa. Teidän vallassanne on nyt joko hirtättää hänet tai pelastaa hänen henkensä. Minä katson kumminkin sopivaksi huomauttaa teille, mitä laki sanoo.

Siihen aikaan kuin Farao Suuri, meidän ruhtinaamme palvelija, oli hallitsijana, kävi käsky: jotteivät ne, jotka vierasta uskontoa tunnustavat, pääsisi lisääntymään ja kasvaisi liian voimallisiksi hänen hallita ja hillitä, piti heidän poikalapsensa viskattaman virtaan. Samoin kävi käsky Nebukadnetsar Suuren, myöskin ruhtinaamme palvelijan, aikana, että joka ei maahan lankea ja kumarra kultaista kuvaa, se piti tuliseen pätsiin heitettämän. Ja Dareion päivinä kävi käsky myöskin, että jos ken määrätyn ajan kuluessa jotakuta jumalata paitsi häntä avuksensa huutaisi, niin piti hän heitettämän jalopeurain luolaan. Näitten lakien henkeä vastaan on tämä kapinoitsija rikkonut, ei ainoastaan ajatuksilla, mikä on sietämätöntä jo sekin, vaan myöskin sanoilla ja töillä; sitä ei siis millään muotoa saa sallia.

Mitä Faraon käskyyn tulee, niin se oli pelkän edellytyksen perustukselle laadittu laki onnettomuuden välttämiseksi; itse rikos ei vielä ollut tapahtunut, mutta tässähän on rikos ilmeinen. Mitä toiseen ja kolmanteen käskyyn tulee, niin kuulittehan tämän miehen vastustavan meidän uskontoamme, ja kavalluksesta, minkä hän on tunnustanut, pitää hänen kuolemalla kuoleman.


Uskollinen tuomitaan

Silloin astui jury ulos, ja olivat valamiehinä seuraavat: herra Sokea, herra Ei-hyvä, herra Ilkeys, herra Hekuma, herra Huima-elo, herra Itsepäinen, herra Kopea, herra Vihamielisyys, herra Valhettelija, herra Julmuus, herra Valon-viha ja herra Leppymätön. Kukin heistä antoi ensin heidän keskuudessaan oman yksityisen lausuntonsa häntä vastaan, ja sitten he yksimielisesti päättivät julistaa hänet tuomarin edessä vikapääksi. 

Heidän keskuudessaan lausui ensin herra Sokea, juryn esimies: ”Minä näen selvästi, että tämä mies on harha-oppinen.” 
– Herra Ei-hyvä sanoi: ”Pois mokoma mies maan päältä!” 
– ”Hyi!” sanoi Ilkeys, ”yksin hänen ulkomuotonsakin jo herättää minussa vihaa”.
– Hekuma sanoi: ”En ole ikinä voinut häntä sietää.” 
– ”En minäkään”, sanoi Huima-elo, ”sillä alituiseen on hän minun teitäni tuominnut”. 
– ”Hirteen se mies, hirteen!” sanoi Itsepäinen.
– ”Viheliäinen vetelys”, sanoi Kopeus. 
– ”Sydämeni nousee kapinaan häntä vastaan”, sanoi Vihamielisyys. 
– ”Hän on konna”, sanoi Valhettelija. 
– ”Hirsipuu on liian hyvä hänelle”, sanoi Julmuus. 
– ”Toimitetaan vaan pois tieltä se mies”, sanoi Valon-viha. 
– Vihdoin sanoi Leppymätön: ”Vaikka minä kaiken maailman saisin, en sittenkään voisi sopia hänen
 kanssaan. Julistakaamme hänet pitkittä puheitta vikapääksi kuolemaan.”

Niin he tekivätkin. Ja silloin hän tuomittiin vietäväksi siitä paikasta, missä hän oli, siihen paikkaan, mistä hänet oli tuotu, ja surmattavaksi niin julmalla kuolemalla kuin suinkin keksiä voi.

He veivät hänet ulos, tehdäksensä hänelle heidän lakinsa mukaan. Ensin he ruoskitsivat hänet, sitten he rusikoitsivat häntä, sitten he pistelivät hänen lihaansa puukoillaan, sen jälkeen he kivittivät häntä, sitten he lävistivät häntä miekoillansa, ja lopuksi he hänet roviolla tuhaksi polttivat. Sellainen oli Uskollisen loppu.

Nyt minä näin kansan paljouden takana vaunut, kaksi hevosta edessä, odottamassa Uskollista. Heti kuin hänen vihollisensa olivat hänestä lopun tehneet, otettiin hän vaunuihin ja vietiin suoraa päätä pilvien halki, pasunain soidessa, lyhintä tietä Taivaan portille.
.
Kristityn asia lykättiin toistaiseksi, ja hänet vietiin takaisin vankeuteen, jossa sai vielä jonkun aikaa olla. Mutta Hän, joka kaikki asiat hallussansa pitää, ja jonka kädessä on vihollisen raivokin, asetti niin, että Kristitty sillä kertaa pääsi pakenemaan ja jatkamaan jälleen matkaansa. Ja näin hän lauloi
kulkeissansa:

Niin, Uskollinen, luja oli tunnustukses;
Nyt Herran luona sulla suur’ on siunaukses.
Kun uskottomilt’ täällä ilot, riemut raukee,
Ja pian parkuinensa helvetti heill’ aukee,
Niin veisaa, veisaa voitonvirttä riemumiellä,
Sun nimes elonkirjaan kirjoitettiin siellä."

https://docs.google.com/file/d/0B1gzw4XUMye6LTBCM0JacEl1S1k/edit

Luomisviikko

Rooma

Alastomuuden häpeä

17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
Ilm. 3:17-18

25 Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti (arowm) eivätkä hävenneet . . . 
6 . . . Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
7 Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti (eyrom) ; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
8 Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.
9 Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?"
10 Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti (eyrom) , ja sentähden minä lymysin".
11 Ja hän sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti (eyrom) ? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"
1. Moos. 2:25-3:11

Tässä käytetään kahta eri sanaa kuvaamaan alastomuutta.

arowm 06174 (16) - alaston, paljas 
1) naked, bare

eyrom 05903 (10) - alaston, alastomuus
1) naked n m 
2) nakedness 

Ennen syntiinlankeemusta Aadamin ja Eevan alastomuus (arown) oli Jumalan läsnäolossa puhdasta ja viatonta. Syntiinlankeemuksen jälkeen heidän alastomuudestaan (eyrom) tuli säädytöntä ja hävettävää ja Jumala hääti heidät pois Eedenin paratiisista.

***

ENNEN SYNTIINLANKEEMUSTA

Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti (arowm) eivätkä hävenneet toisiansa.
1. Moos. 2:25

juuriverbi:
ARAM 

aram 06191 (5)
1) to be subtle, be shrewd, be crafty, beware, take crafty counsel, be prudent
1a) (Qal) to be crafty, be subtle
1b) (Hiphil) to be crafty, be or become shrewd

1.Sam. 23:22
Ps. 83:3
Sananl. 15:5, 19:25

arowm 06174 (16) - alaston, paljas 
1) naked, bare

Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman (arowm), vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
Jes. 58:7

Niinkuin hän tuli äitinsä kohdusta, niin on hänen alastonna (arowm) jälleen mentävä pois, samoin kuin tulikin; eikä hän vaivannäöstänsä saa mitään, minkä veisi täältä kädessänsä.
Saarn. 5:15

1.Moos. 2:25
1.Sam. 19:24
Job 1:21, 22:6, 24:7, 24:10, 26:6
Saarn. 5:15
Jes. 20:2-4, 58:7
Hoos. 2:3
Aam. 2:16
Miika 1:8

***

SYNTIINLANKEEMUKSEN JÄLKEEN
synti = laittomuus  (1. Joh. 3:4)

Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat tiesivät olevansa alasti (eyrom); ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
1. Moos. 3:7

juuriverbi: 
ARAH  - olla paljas, alaston, jättää köyhyyteen, paljastaa, riisua paljaaksi, tyhjentää, tuhota, vuodattaa...

Älä paljasta äitisi sisaren tai isäsi sisaren häpyä; sillä se, joka niin tekee, on paljastanut (arah) veriheimolaisensa; he joutuvat syynalaisiksi.

3.Moos. 20:19

arah 06168 (15)
1) to be bare, be nude, uncover, leave destitute, discover, empty, raze, pour out

1a) (Piel)

1a1) to bare, lay bare

1a2) to lay bare by emptying, empty

1a3) to pour out

1b) (Hiphil)

1b1) to make naked, strip bare (of sexual offences)

1b2) to pour out

1c) (Niphal) to be poured out, be exposed

1d) (Hithpael)

1d1) to expose oneself, make oneself naked

1d2) pouring oneself, spreading oneself (participle)

1.Moos. 24:20

3.Moos. 20:18-19

2.Aik. 24:11

Ps. 37:35, 137:7, 141:8

Jes. 3:17, 22:6, 32:15, 53:12

Valit. 4:21

Hab. 3:13

eyrom 05903 (10) - alaston, alastomuus
1) naked n m 
2) nakedness

Ja kaikkien kauhistustesi ja haureutesi ohessa sinä et muistanut nuoruutesi päiviä, jolloin olit alaston (eyrom) ja paljas (eryah) ja sätkyttelit verissäsi.
Hes. 16:22

1.Moos. 3:7, 3:10-11
5.Moos. 28:48
Hes. 16:7, 16:22, 16:39, 18:7, 18:16, 23:29

eryah (subst.) 06181 (6) - alastomuus
1) nudity, nakedness

Hes. 16:7, 16:22, 16:39, 23:29
Miika 1:11
Hab. 3:9

ervah (subst.fem) 06172 (54) - sopimaton, säädytön, häpeällinen alastomuus
1) nakedness, nudity, shame, pudenda
1a) pudenda (implying shameful exposure)
1b) nakedness of a thing, indecency, improper behaviour
1c) exposed, undefended (fig.)

Ja Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn (ervah) ja kertoi siitä molemmille veljillensä ulkona.
1.Moos. 9:22

1.Moos. 9:22, 9:23, 42:9, 42:12
2.Moos. 20:26, 28:42
3.Moos. 18:6-19, 20:11, 20:17-21
5.Moos. 23:14, 24:1
1.Sam. 20:30
Jes. 20:4, 47:3
Valit. 1:8
Hes. 16:8, 16:36, 16:37, 22:10, 23:10, 23:18, 23:29
Hoos. 2:9

ma`ar (subst.) 04626 (2) - paljas, säädytön
1) bare, naked place, nakedness
1a) bare place
1b) nakedness, pudenda (exposed in punishment)

Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan sinun liepeesi kasvojesi yli ja näytän kansakunnille sinun alastomuutesi (ma`ar), valtakunnille sinun häpeäsi (qalown).
Naah. 3:5

1.Kun. 7:36

***

12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;

13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

Hepr. 4:12-13

***

Minä varjelen

'EDEN - paikan nimi;  nautinto, mielihyvä, ilo

Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin ('Eden), itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.
1. Moos. 2:8

'Eden 05731 (17)
the same as 05730
'pleasure'

1.Moos. 2:8, 2:10, 2:15, 3:23, 3:24, 4:16
2.Aik. 29:12, 31:15
Jes. 51:3
Hes. 28:13, 31:9, 31:16, 31:18, 36:35
Joel 2:3
Aam. 1:5

'EDEN - ylellisyys, hienous, ilo, helyt

Sentähden Saara naurahti itseksensä ja ajatteli: "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu ('eden)? Ja myös minun herrani on vanha."
1.Moos. 18:12

Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi ('eden) virrasta.
Ps. 36:8

`eden (n,m/f) 05730 (4)
1) luxury, dainty, delight, finery
2) delight

1.Moos. 18:12
2.Sam. 1:24
Ps. 36:8
Jer. 51:34

juuriverbi : 
'ADAN - elää ylellisesti, iloita

Ja he valloittivat varustetut kaupungit ja lihavan maan ja ottivat omikseen talot, jotka olivat täynnä kaikkea hyvää, kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat, öljypuut ja hedelmäpuita suuret määrät. He söivät ja tulivat ravituiksi ja lihaviksi ja pitivät hyviä ('adan) päiviä sinun antimiesi runsaudessa.
Neh. 9:25

`adan (verbi) 05727 (1)
1) (Hithpael) to luxuriate, delight oneself

@@

GEDEM - alussa, itä, itäänpäin

Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään (gedem), ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.
1. Moos. 2:8

qedem 06924 (87)
1) east, antiquity, front, that which is before, aforetime
1a) front, from the front or east, in front, mount of the East
1b) ancient time, aforetime, ancient, from of old, earliest time
1c) anciently, of old (adverb)
1d) beginning
1e) east
adv
2) eastward, to or toward the East

juuriverbi : 
GADAM - tulla eteen, tavata, johtaa, valmistautua, vastaanottaa

Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen (gadam), veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
Ps. 95:2

qadam (verbi) 06923 (26)
1) to meet, come or be in front, confront, go before
1a) (Piel)
1a1) to meet, confront, come to meet, receive
1a2) to go before, go in front, be in front
1a3) to lead, be beforehand, anticipate, forestall
1b) (Hiphil)
1b1) to come in front
1b2) to confront, anticipate

5.Moos. 23:4
2.Sam. 22:6, 22:19
2.Kun. 19:32
Neh. 13:2
Job 3:12, 30:27, 41:11
Ps. 17:13, 18:5, 18:18, 21:3, 59:10, 68:25, 79:8, 88:13, 89:14, 95:2, 119:147, 119:148
Jes. 21:14, 37:33
Aam. 9:10
Joona 4:2
Miika 6:6

@@

GAN - puutarha, aidattu alue, ympäröity puutarha, Eedenin puutarha, 'morsian'

Ja Herra Jumala istutti paratiisin (gan) Eedeniin (ilo, nautinto), itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.
1. Moos. 2:8

Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha (gan), niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
Jes. 58:11

gan 01588 (37)
1) garden, enclosure 
1a) enclosed garden 
1a1) (fig. of a bride) 
1b) garden (of plants) n pr loc 
1c) Garden of Eden

1.Moos. 2:8, 2:9, 2:10, 2:15, 2:16, 3:1, 3:2, 3:3, 3:8, 3:10, 3:23, 3:24, 13:10
1.Moos. 11:10
1.Kun. 21:2
2.Kun. 9:27, 21:18, 21:26, 25:4
Neh. 3:15
Laul. 4:12, 4:15, 4:16, 5:1, 6:2, 8:13
Jes. 51:3, 
Jer. 31:12, 39:4, 52:7
Valit. 2:6
Hes. 28:13, 31:8, 31:9, 36:35
Joel 2:3

GANNAH  - puutarha, hedelmätarha

Sillä niinkuin maa tuottaa kasvunsa ja niinkuin kasvitarha (gannah) saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.
Jes. 61:11

gannah (subst.fem.) 01593 (12) 
1) garden, orchard

4.Moos.  24:6
Job 8:16
Saarn.  2:5
Jes.  1:29-30, 61:11, 65:3, 66:17
Jer.  29:5, 29:28
Aam.  4:9, 9:14

juuriverbi : 
GANAN - suojata, peittää, varjella, ympäröidä

Niinkuin liitelevät linnut, niin varjelee (ganan) Herra Sebaot Jerusalemia - varjelee (ganan) ja pelastaa, säästää ja vapahtaa.

Jes. 31:5

ganan (verbi) 01598 (8)
1) to defend, cover, surround
1a) (Qal) to defend
1b) (Hiphil) to defend

2.Kun. 19:34, 20:6
Jes. 31:5, 37:35, 38:6
Sak. 9:15, 12:8

***

SHAMAR - pitää yllä, säilyttää, puolustaa, suojata, vartioida, tarkkailla, ottaa vaarin

Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan (shamar) sitä.
1.Moos. 2:15

Ja noudattakaa (shamar) minun käskyjäni ja pitäkää ne niin tehkää . Minä olen Herra, joka pyhitän teidät.

3. Moos. 20:8

shamar (verbi) 08104 (468)

1) to keep, guard, observe, give heed
1a) (Qal)
1a1) to keep, have charge of
1a2) to keep, guard, keep watch and ward, protect, save life
1a2a) watch, watchman (participle)
1a3) to watch for, wait for
1a4) to watch, observe
1a5) to keep, retain, treasure up (in memory)
1a6) to keep (within bounds), restrain
1a7) to observe, celebrate, keep (sabbath or covenant or commands), perform (vow)
1a8) to keep, preserve, protect
1a9) to keep, reserve
1b) (Niphal)
1b1) to be on one's guard, take heed, take care, beware
1b2) to keep oneself, refrain, abstain
1b3) to be kept, be guarded
1c) (Piel) to keep, pay heed
1d) (Hithpael) to keep oneself from


sama UT:ssa

Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme vartioimme (tereo) hänen käskynsä.
1. Joh. 5:3

Jos te minua rakastatte, niin te pidätte valvotte (tereo) minun käskyni.
Joh. 14:15

tereo (verbi) 5083 (75)
1) to attend to carefully, take care of
1a) to guard
1b) metaph. to keep, one in the state in which he is
1c) to observe
1d) to reserve: to undergo something

Matt.19:17, 23:3, 27:36, 27:54, 28:4, 28:20
Mark. 7:9
Joh. 2:10, 8:51-52, 8:55, 9:16, 12:7, 14:15, 14:21, 14:23-24, 15:10, 15:20, 17:6, 17:11-12, 17:15 
Apt. 12:5-6, 15:5, 15:24, 16:23, 21:25, 24:23, 25:4, 25:21 
1Kor. 7:37
2Kor. 11:9
Ef. 4:3
1Tess. 5:23
1Tim. 5:22, 6:14
2Tim. 4:7
Jaak. 1:27, 2:10
1Piet. 1:4
2Piet. 2:4, 2:9, 2:17, 3:7
1Joh. 2:3-5, 3:22, 3:24, 5:2-3, 5:18
Juuda 1:1, 1:6, 1:13, 1:21
Ilm. 1:3, 2:26, 3:3, 3:8, 3:10, 12:17, 14:12, 16:15, 22:7, 22:9 

***

'ABAD - tehdä työtä, ahertaa, palvella

Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ('abad) ja varjelemaan sitä.
1.Moos. 2:15

Palvelkaa ('abad) Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
Ps. 2:11

`abad (verbi) 05647 (290)
1) to work, serve
1a) (Qal)
1a1) to labour, work, do work
1a2) to work for another, serve another by labour
1a3) to serve as subjects
1a4) to serve (God)
1a5) to serve (with Levitical service)
1b) (Niphal)
1b1) to be worked, be tilled (of land)
1b2) to make oneself a servant
1c) (Pual) to be worked
1d) (Hiphil)
1d1) to compel to labour or work, cause to labour, cause to serve
1d2) to cause to serve as subjects
1e) (Hophal) to be led or enticed to serve

***

Herran juhlat

Sapatti ollut voimassa maailman luomisesta lähtien - se muistuttaa Jumalan ihmeellisestä luomistyöstä. Jumala sanoo myös, että sapatti on JUMALAN MERKKI hänen ja hänen kansansa välillä. Sunnuntai on ROOMAN MERKKI paavin ja hänen kansansa välillä. Älä häpäise Jumalan sapattia.

3 Niin he sanoivat: "Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän rankaisisi  m e i t ä  rutolla tai miekalla."
4 Mutta Egyptin kuningas vastasi heille: "Miksi te, Mooses ja Aaron, pidätätte kansaa työnteosta? Menkää töihinne taakkojenne alle (cebalah)."
5 Ja farao sanoi vielä: "Katsokaa, liian paljon on muutenkin joutoväkeä kansaa maassa, ja te tahdotte saattaa heidät kulkemaan työttöminä vapauttaa (shabath) heidät taakoistaan (cebalah)".
2. Moos. 5:3-5

Pharao sanoi vielä: katso, ilmankin on kansaa paljo maalla, ja te vielä nyt tahdotte heitä joutilaaksi saattaa heidän töistänsä. (biblia)

And Pharaoh said, Behold, the people of the land now are many, and ye make them rest (shabath) from their burdens (cebalah). (KJV)

cebalah (subst.) 05450 (6)
1) burden, forced labour, compulsory service, burden bearing

shabath (verbi) 07673 (71)
1) to cease, desist, rest
1a) (Qal)
1a1) to cease
1a2) to rest, desist (from labour)
1b) (Niphal) to cease
1c) (Hiphil)
1c1) to cause to cease, put an end to
1c2) to exterminate, destroy
1c3) to cause to desist from
1c4) to remove
1c5) to cause to fail
2) (Qal) to keep or observe the sabbath

13 "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää Vaalikaa minun sapattini, sillä se on  m e r k k i n ä  meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen,  TIETÄÄKSENNE, ETTÄ MINÄ OLEN HERRA, JOKA PYHITÄN TEIDÄT.
14 Siis pitäkää vaalikaa sapatti, SILLÄ SE ON TEILLE PYHÄ. Joka sen rikkoo häpäisee, saastuttaa, rangaistakoon kuolemalla (=synnin palkka); sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön (leikataan irti) kansastansa.
15 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla.
16 Ja pitäkööt vaalikoot israelilaiset sapatin, niin että he viettävät (tekevät) sapatin sukupolvesta sukupolveen  i k u i s e n a  l i i t t o n a .
17 Se on oleva  i k u i n e n  m e r k k i  minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."
2. Moos. 31:13-17

Jumalan kansa ei pyhitä Rooman 'Voittamattoman auringon päivää', vaan erottautuu Baabelista pyhittämällä SAPATIN.

2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi (shabath) seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi (shabath) kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
1. Moos. 2:2-3

1 Näin sanoo Herra: Noudattakaa vaalikaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni pelastukseni (yeshuw`ah) on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy.
2 Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy vahvana, joka pitää vaalii sapatin eikä sitä riko häpäise, joka varoo vartioi kätensä tekemästä mitään pahaa!
6 Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät vaalivat sapatin eivätkä sitä riko häpäise ja pysyvät minun liitossani,
7 ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.
Jes. 56:1-2, 6-7

http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sapattiuskonpuhdistus

*****

HERRAN JUHLAKALENTERI
3.Moos.23

Sama laki olkoon maassasyntyneellä ja muukalaisella, joka asuu teidän keskuudessanne.
2. Moos. 12:49

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Gal. 3:28

4 yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
Ef. 4:4-6

Ei ole erikseen juutalais- ja pakanauskovia, vaan jokainen, joka seuraa Jeesusta, ottaa yhdessä hengessä samat askeleet; sama Herra, sama usko, sama kaste - kaikille samanlainen, uskovien upotuskaste . . . ja yhteiset juhlat, jotka eivät ole Rooman, vaan Herramme juhlat.

Kevään juhlat: 

Pesachv ja Hag haMatsot  - pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla (4.4.-10.4.2015, Nisan 14-21) 
Henif ha‘Omer - uutislyhteen heilutus (7.5)
Hag haShavuot - Helluntai (24.5.2015, Sivan 6.) 

Syksyn juhlat:

Rosh haShana/Jom haTeruah - pasuunansoiton päivä (14.9.2015, Tishri 1.) 
Jom haKippurim / sovituspäivä (23.9.2015, Tishri 10.) 
 Sukkot / lehtimajanjuhla (28.9.-5.10.2015,  Tishri 15-21.)

Hanukka, 17-24.12.2014 (1.Makk.4:52-59)
Puurim, 5.3.2015 (Ester 9:16-23)

****

16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17 jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. 
Kol. 2:16-17

http://www.tv7.fi/vod/series/?series=14599
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk20.html

Pyhimyskalenteri

'Les Très Riches Heures du Duc de Berry' on ranskalainen kalenteri- ja rukouskirja 1400-luvulta. Siinä on päivän jokaiselle liturgiselle tunnille on sitä vastaava liturginen teksti. Lisäksi käsikirjoitukseen sisältyi "maallinen" kalenteri ja kirkkovuoden kalenteri, sekä tiettyinä uskonnollisina pyhinä vaaditut rukokset ja messut.

PYHIMYSKALENTERI

Pyhimyskalenteri on katolinen kalenteri, joka alunperin on koottu marttyrien kuolinpäivistä. Pyhäinjäännökset eli reliikit ovat katolisuudessa erityisen pyhiä ja he uskovat, että luun kappaleissa tai vaatteen riekaleissa olisi ihmeitä tekeviä voimia. Haudolta haettava ns. "hautavoitelu" on alkuisin katolisen kirkon uskosta pyhimysten jäännösten ihmeitä tekevään voimaan. Meidän nimipäiväkalenterimme on saanut alkunsa katolisesta pyhimyskalenterista.

Kun katson katolista pyhimyskalenteria, niin täytyy sanoa, että siinä riittää muisteltavaa, kalenteri pitää seuraajansa puuhakkaana. Tänään, 18.12. on wikipedian sivun mukaan Toivon Neitsyen muistopäivä ja huomenna muistellaan eli rukoillaan Pyhän Urbanuksen puolesta, joka kuoli ehkä vuonna 230 jaa. Joskin huomasin, että wikipedian pyhimyskalenterin muistelupäivät eivät täsmää englanninkielisten sivustojen vastaavien kanssa. Toisaalla wikipedia kertoo, että Pyhän Urbanuksen muistelupäivä on 25.5 ja se on  myös Urpon nimipäivä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhimyskalenteri

Luterilaisillakin on oma kirkkovuosikalenterinsa, jossa on määrätty päivän liturginen teksti, veisattavat virret, liturgiset värit ja kynttilät.  Tämä on luterilaista vapautta lain orjuudesta.

18.12. "Tämä sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille."  (vrt. "Toivon Neitsyt") Tämän päivän väri on violetti ja sininen ja kynttilöiden lukumäärä on kaksi.

http://evl.fi/Evkirja.nsf/kaleFI?OpenView&start=1&count=390

VIIKKO

Alkujaan Roomassa ei tunnettu viikkoja  ja viikonpäiviä; itämailla niitä sen sijaan on käytetty muinaisista ajoista. Kun ne sittemmin otettiin käyttöön myös Roomassa, saivat ne itämaisten esikuvien mukaisesti taivaankappaleiden nimet. Koska roomalaiset käyttivät planeetoista jumaliensa nimiä, saivat myös viikonpäivät nimensä jumalien mukaan.

Mithran palvojana tunnetun Rooman keisari Konstantinus Suuren edikti määräsi vuonna 321 jKr koko keisarikunnan lepopäiväksi 'dies Solis Invictin', 'Voittamattoman Auringon päivän' siis sunnuntain.

Dies Solis – sunnuntai (auringon päivä) - söndag, sonntag, zondag
Dies Lunae – maanantai (kuun päivä) - måndag, monday
Dies Martis – tiistai (Marsin päivä) - dienstag tai tuesday (Tyr)
Dies Mercuri – keskiviikko (Merkuriuksen päivä) - onsdag (Odin), wednesday (Wotan), "hemera Hermu" (Hermes)
Dies Iovis – torstai (Jupiterin päivä) - torsdag (Thor) donnerstag (Donner=ukkosen jumala).
Dies Veneris – perjantai (Venuksen päivä) - fridag, friday, freitag. (Freija, Frigg)
Dies Saturni – lauantai (Saturnuksen päivä) - saturday

Useissa kielissä lauantain nimi tulee sapatista, esimerkiksi saksassa (Samstag, joskin sen ohella käytetään myös nimeä Sonnabend, sunnuntain aatto), kreikassa (Σάββατο), espanjassa (sábado), ranskassa (samedi), italiassa (sabato), portugalissa (sábado) ja venäjässä (суббота). lördag (laugr=kylpy) Islannin kielessä "laugardagur" ja sanan lauga islantilaiset ääntävät suomalaisittain kirjoitettuna ”löyga”. Tämä on hyvin lähellä sanoja ”laude” ja ”löyly”. Löyly saattaa siis merkitä alun perin pesua ja hikoilun seurauksena tapahtuvaa puhdistumista.

KUUKAUSI

Kuukausi on alun perin tarkoittanut kahden uudenkuun välistä ajanjaksoa. Vanhassa roomalaisessa kalenterissa vuosi alkoi maaliskuun alusta:

Martius, Mars – maaliskuu; (Mars, sodanjumala)
Aprilis - huhtikuu; "aperio", tarkoittaa "avata"(Venus)
Maius, May – toukokuu; (Maia, kasvu ja hedelmällisyys)
Iunius, Juni – kesäkuu (Juno, avioliiton, äitiyden ja naisten suojelija)
Quintilis, Iulius - heinäkuu (Julius Caesar)
Augustus - elokuu (Augustus Caesar)
September - syyskuu (septem= seitsemän)
October - lokakuu (octo= kahdeksan)
November - marraskuu ( novem= yhdeksän)
December - joulukuu (decem= kymmenen)
Ianuarius, Januarius – tammikuu; (Janus ovien ja porttien jumala)
Februarius, februa - helmikuu; ent. roomalaisten sovinto- ja puhdistusjuhla

PERINTEISTÄ MUODOSTUNUT 
KIRKKOVUOSI

Kirkkovuosi tarkoittaa kirkollisten pyhä- ja juhlapäivien sijoittumista vuoden aikajaksoon. Katolinen kirkkovuosi muodostettiin 300-luvulla. Juhlapäivät saivat omat tekstinsä ja rukouksensa.

Sen sijaan, että kirkolliset juhlapyhät toisivat elämään hengellisyyttä, ne ylläpitävät uskonnollisuutta ja saavat ihmiset pyörittämään tyhjää juhlamyllyä tyhjien traditioiden parissa.


TRINITAARIEN EKUMEENINEN 
JUHLAKALENTERI

Kirkkolain 1. luvun 6 §

”Kirkollisia juhlapäiviä ovat joulupäivä, toinen joulupäivä, uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, pääsiäispäivä, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, helluntai, juhannuspäivä ja pyhäinpäivä."

JOULUPÄIVÄ

Jeesuksen syntymän muistopäivä.

Saturnalia oli roomalaisille talvipäivän seisauksen tienoille ajoittunut rällästysjuhla Saturnuksen kunniaksi.
Kronia oli kreikkalaisten vastaava juhla Kronoksen kunniaksi.

Vuonna 274 jKr keisari Aurelius teki 'Sol Invictus'- jumalasta Rooman virallisen valtion uskonnon. 'Voittamattomalle Auringolle' pyhitetty temppeli vihittiin Roomassa käyttöön samana vuonna. Kirkko muutti 25.12 vietetyn 'Sol Invictuksen' juhlan Jeesuksen syntymäjuhlaksi 350-luvulla jKr.

TAPANINPÄIVÄ

Ensimmäisen marttyyrin, Stefanoksen muistopäivä.

Pyhä Tapani oli hevosten ja hevosmiestensuojelupyhimus,  joten päivää on pidetty hevosten päivänä ja siitä on traditiona 'Tapanin ajelut'.

UUDENVUODENPÄIVÄ

Julius Caesar sijoitti vuoden vaihtumisen tammikuun alkuun vuonna 46 eKr. Sitä ennen roomalaiset olivat aloittaneet vuoden maaliskuusta.

Uudenvuodenpäivä on keskiajalta lähtien kirkkovuoden merkkipäivänä Jeesuksen ympärileikkauksen ja nimenannon päivä. Katolisessa kirkossa päivä on nykyään kuitenkin omistettu Neitsyt Marialle.

Ilotulitteet ovat saaneet alkunsa Kiinassa, jossa niitä käytettiin pahojen henkien karkottamiseen.

LOPPIAINEN

Katolisessa ja luterilaisessa kirkossa loppiaista vietetään itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivänä.
Ortodoksisessa kirkossa loppiainen, teofania, on Vapahtajan kasteen juhla.

Nuuttipukki kuului nuutinpäivän aikoihin kierteleviin seurueisiin, jotka esiintyivät taloissa kestitystä - so. juopottelua - vastaan. Pukki on sarvekkaaksi ja pelottavan näköiseksi naamioitunut ja taljaan pukeutunut mies. Toinen mies saattoi olla pukin takajalkoina.

KIIRASTORSTAI

Jeesuksen viimeisen aterian muistopäivänä.

Katolisen kirkon piirissä kiirastorstai on ollut erityinen ripittäytymispäivä, mihin viittaa sen suomalainen nimi, joka tulee ruotsin sanasta skära, 'puhdistaa'.

Kansanperinteen mukaan kiirastorstaina ajetaan 'kiira', pahansuopa henkiolento pois pihapiiristä.

PITKÄPERJANTAI

Kristuksen ristiinnaulitsemisen muistopäivä.

Eräs pääsiäisperinne on ollut lasten piiskaaminen pitkäperjantaina Jeesuksen kärsimysten muistoksi. Muinoin uskottiin, että  pääsiäisnoidat eli trullit kiusasivat erityisesti kotieläimiä. Ruotsin kielen sana 'troll' tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa.

Uskottiin, että kotieläimet ovat pitkäperjantain ja lankalauantain illan aikana alttiina pahalle. Toisaalta tuolloin harjoitettiin nimenomaan tätä uskomusta vahvistavia menoja, kuten esim. leikattiin eläimistä karvoja ja nahanpaloja. Trulleina toimivat yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka näin ilmaisivat naapureitaan kohtaan tuntemaansa kateutta. Uskottiin, että pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Siksi pääsiäislauantaina pelättiin noitia ja pahan karkottamiseksi mm poltettiin pääsiäiskokkoja.

PÄÄSIÄISPÄIVÄ, palmusunnuntai

Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivä.

Itä-Suomessa ja Karjalassa perinteeseen kuuluu virpominen palmusunnuntaina ja palkan eli niin sanotun virpokuostin saaminen yleensä pääsiäissunnuntaina. 1980-luvulta lähtien koko Suomessa on yleistynyt virpomis- ja noitaperinteen yhdistyminen, jossa lapset kulkevat noidiksi pukeutuneina virpomassa palmusunnuntaina ja saavat palkkioksi makeisia tms.

TOINEN PÄÄSIÄISPÄIVÄ

Muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille.


HELATORSTAI

Kristuksen taivaaseenastumisen muistopäivä.

Suomessa helatorstaita pidettiin aikoinaan vuoden pyhimpänä kirkkojuhlana. Silloin ”ei kasva ruoho maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri”.

Helavalkeat tai toukovalkeat ovat aikaisemmin Suomessa pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettyjä kokkoja helajuhlan eli toukojuhlan aikana. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin. Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.

HELLUNTAI

Pyhän Hengen vuodatuksen muistopäivä.

Suomalaisessa kansanperinteessä on uskomus, että "jos heilaa ei helluntaina, niin sitä ei ole koko kesänä".

Helluntaisauna on yksi rituaali. Koivun lehdet ovat tulleet esiin ja uusilla vastoilla voi vihtoa. ”Helluntaina, lauantaina, uusi vihta vihdotaan.” Saunominen oli myös naimaonnen nostattamissauna, puhutaan lemmensaunasta eli neidiskylvyistä. Neito kylvetään ja lemmennostosanat kuuluivat: ”Nouse lempi liehumahan, kunnia kapuamahan.” Pohjoisessa naimattomat tytöt saattoivat sanoa: ”En joutunut joululle, enkä päässyt pääsiäiselle, vaan kyllä hellun helluntaille.”

Vanhassa suomalaisessa traditiossa kyläyhteisö järjesti keväällä pakanauskonnollliset vakkajuhlat. Ukon vakat -nimistä juhlaa on voitu viettää arvioiden mukaan 25.5. Vakkajuhlat pidettiin joissain tapauksissa pyhissä lehdoissa. Vakkajuhlissa ilmeisesti alun perin uhrattiin vakallinen ruokaa ja juotiin pitoja varten valmistettua 'pyhitettyä' olutta. Vakkajuhliin saattoi eri kuvausten mukaan kuulua myös muita toimituksia, esimerkiksi polvistuminen kehään tai rituaalitanssia.

JUHANNUSPÄIVÄ

Johannes Kastajan syntymän muistopäivä.

Johannes Kastajan syntymäpäivää on vietetty 400-luvun alkupuolelta lähtien. Sen ajankohta perustuu tietoon siitä, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta.

"Kokkotulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Henkiä on peloteltu myös meluamalla. Vastaavia tulia on poltettu myös talvipäivänseisauksen aikoihin. Ilmeisesti uskottiin, että näinä taianomaisina aikoina, kun auringon liike näyttää pysähtyvän vähäksi aikaa ääripäähänsä, tulevat henkiolennot levottomiksi ja lähtevät liikkeelle."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannuskokko
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustaika

PYHÄINPÄIVÄ

Edesmenneiden pyhien muistopäivä.

Pyhäinpäivä on katolinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä, jota vietetään Suomessa marraskuun alussa olevana lauantaina.

Kekri muinaispakanallinen sadonkorjuujuhla. Vainajille tarjottiin juhlaruokaa ja lämmitettiin sauna.

Samhain on muinaiskelttien sadonkorjuun ja talven alkamisen juhla. Nimi "samhain" tulee luultavasti sanoista kesän (samrad) loppu (fain). Kelttien uskomusten mukaan samainin aikana tämän- ja tuonpuoleisten maailmojen väliset rajat katosivat, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan. Nauriskynttilöitä koverrettiin ja poltettiin, jotta kuolleiden henget pelästyisivät ja jättäisivät ihmiset rauhaan. Samhainina alkaa monien pakanauskontojen uusi vuosi.

Halloween Samhainin Yhdysvalloista koukannut versio.


SUNNUNTAIPYHÄT


SUNNUNTAI on aina pyhäpäivä. Pääsiäispäivä ja helluntai ovat aina sunnuntaina, mutta ne mainitaan kirkkolaissa myös kirkollisten juhlapäivien luettelossa.

SEURAAVILLA SUNNUNTAIPÄIVILLÄ ON ERITYISNIMI:

ADVENTTISUNNUNTAI

300-400 -luvuilla aloitettiin pakanakäännynnäiseten valmistaminen kasteeseen ensimmäisenä adventtina. Adventtina alkoi 40 päivää kestänyt paastonaika, josta on jäänteenä joulupöydän lipeäkala. Adventtien viettoon liittyy olennaisesti kynttilöiden sytyttäminen.

'Adventus Domini' tarkoittaa 'Herran saapuminen'. Adventtia edeltävä kirkkovuoden viimeinen sunnuntai on 'tuomiosunnuntai', ja se viittaa 'viimeiseen tuomioon'.  Tuomiosunnuntai tuli merkinnäksi evankeliumikirjaan vasta vuonna 1958.

KYNTTILÄNPÄIVÄ

Kynttilänpäivä (kynttilämessu, ortodokseilla Herran temppeliintuominen) on kirkollinen juhlapäivä, jota vietetään alkujaan 40 päivää joulusta, siis 2. helmikuuta, sen muistoksi, että Jeesus vietiin 40 päivän ikäisenä temppeliin ja Simeon siunasi hänet.

Nimi 'kynttilänpäivä' tulee siitä, että keskiajalla kynttilänpäivänä vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.

Groundhog Day on USA:ssa ja Kanadassa vietettävä juhlapäivä. Juhlan tarkoituksena on joka vuoden 2. helmikuuta ennustaa, kuinka kauan talvi kestää. Tämän selvittämiseksi ajetaan metsämurmeli (engl. groundhog) pesästään. Mikäli sää on pilvinen, eikä murmelin varjoa näy, ennustetaan talven loppuvan pian. Mikäli sää on aurinkoinen ja murmelin varjo näkyy, kestää talvi vielä vähintään kuusi viikkoa.

LASKIAISSUNNUNTAI

Katolisen kirkon kirkon kevätpaaston alkajaisjuhla.

Kevätpaastoa on vietetty 600-luvulta saakka. Ennen sen alkua on monissa maissa keskiajalta saakka vietetty karnevaaleja. Nimityksen on arveltu tulevan sanoista 'carne vale' ”jäähyväiset lihalle”. Toinen maailmanlaajuisesti tunnettu juhlan nimitys on laskiaistiistain ranskalaisperäinen nimitys 'Mardi Gras'. Venäjällä juhlan nimi on 'Maslenitsa'. Rion sambakarnevaali on katolinen laskiasjuhla.

Laskiaisen tienoille sijoittuu muinaiseurooppalainen vuodenvaihde, minkä vuoksi siihen on Suomessa liittynyt aikaisemmin runsaasti kansanuskomuksia ja taikoja.

MARIAN ILMESTYSPÄIVÄ

9 kk ennen joulua. Suomessa Marian päivä oli vuoteen 1954 saakka yleensä keskelle viikkoa sattuva pyhäpäivä. Sitä vietettiin vanhan kristillisen käytännön mukaisesti 25. maaliskuuta. Vuoden 1955 alusta lähtien se kuitenkin siirrettiin kirkkolain muutoksella sunnuntaiksi, jolloin se menetti merkityksensä vapaapäivänä.

Juhlan aiheena on arkkienkeli Gabrielin ilmestyminen Neitsyt Marialle ilmoittamaan Kristuksen tulevasta syntymästä. Useissa protestanttisissakin kirkkokunnissa juhlapäivää vietetään 25. maaliskuuta, tasan 9 kuukautta ennen joulua.

PALMUSUNNUNTAI

Palmusunnuntai aloittaa ns. 'hiljaisen viikon', jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä. Palmusunnuntaita vietetään sen tapauksen muistoksi, kun Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin.

Palmusunnuntai on saanut nimensä palmunlehvistä, joita kansa levitti vaatteiden ohella Jeesuksen eteen. Ihmiset huusivat ”Hoosianna”. Hoosianna on suoraan käännettynä ”oi, auta”, ”oi, pelasta”, mutta ajanlaskun alun aikoihin sitä käytettiin riemuhuutona.

PYHÄN KOLMINAISUUDEN PÄIVÄ

Ensimmäinen helluntai jälkeinen sunnuntai. Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana.

KIRKASTUSSUNNUNTAI

Kahdeksas Kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai. Kristuksen kirkastumisen muistoksi.

MIKKELINPÄIVÄ

Enkeleiden juhlapäivä. Mikkelinpäivä on alun perin arkkienkeli Mikaelin päivä, mutta nykyisin päivä on omistettu kaikille enkeleille.

Okkultisti Rudolph Steiner piti mikkelinpäivää toiseksi tärkeimpänä pyhänä heti pääsiäisen jälkeen.

TUOMIOSUNNUNTAI

Tuomiosunnuntai kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Se on aikaisintaan 20. ja viimeistään 26. marraskuuta, siis viikkoa ennen ensimmäistä adventtisunnuntaita, joka aloittaa seuraavan kirkkovuoden. Tuomiosunnuntain sanoma liittyy Kristuksen toiseen tulemukseen, nyt kuninkaana ja vanhurskaana tuomarina.

Ortodoksisessa kirkossa Tuomiosunnuntai on toiseksi viimeinen sunnuntai eli 3. valmistussunnuntai ennen Suurta paastoa, joka edeltää pääsiäistä. Tuomiosunnuntaina valmistaudutaan Suureen paastoon jättämällä pois liharuuat, mutta ei vielä kananmunia ja maitoruokia.

MUUT LAKISÄÄTEISET JUHLAPÄIVÄT

ITSENÄISYYSPÄIVÄ

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Vuodesta 1998  jumalanpalvelus on ollut ekumeeninen ja siihen ovat osallistuneet useat kirkot. Juhlajumalanpalvelukseen osallistuu valtion ylin johto, kuten presidentit, valtioneuvosto, eduskunnan puhemiehet, valtion ylimmät virkamiehet sekä kansanedustajat – kirkon sivuparville ovat päässeet tavalliset seurakuntalaiset.

Vierailut sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita.
Valtakunnallinen sotilasparaati.
Tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä ja armeijan ylennyksiä.

VAPPU

Vappu on kansainvälinen työväen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä.

Nimi 'Vappu' tulee 700-luvulla eläneestä baijerilaisesta abbedissa Valburgista.
Vappua on juhlittu keskiajalta lähtien 1. toukokuuta, joka on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä.

Kun vuodenkierto jaetaan kahdeksaan osaan, osuu kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puoliväli toukokuun alkuun. Muinaiset keltit ja germaaniset kansat viettivät kevään alkamisen juhlaa huhti-toukokuun vaihteessa. Juhlamenoihin kuului kokkojen polttaminen.

Saksassa vappuyö tunnetaan noitien yönä, 'Walpurgisnacht'.

Beltane oli toinen kelttien pääjuhla samhainin ohella. Se on wicca- kalenterin toiseksi tärkein juhla heti Samhain  jälkeen. Beltainea juhlitaan toukokuun alussa. Beltanen aikaan elävien ja kuolleiden maailman välisen rajan ajatellaan olevan ohuimmillaan. Beltane-kokkotulien uskottiin edistävän karjan hedelmällisyyttä.


RUKOUSPÄIVÄT

Rukouspäivät ovat perinteisesti olleet varsinkin protestanttisissa maissa valtiovallan määräyksestä määräaikoina vietettäviä yleisiä kiitos-, katumus- ja rukouspäiviä. Rukouspäivien edeltäjänä voidaan pitää Rooman kristittyjen jo kolmannella vuosisadalla neljästi vuodessa viettämiä 'quatember-päiviä'.

Rukouspäivät ovat nykyisin mm Ruotsissa lakkautettu, mutta Suomessa niitä vietetään edelleen kaksi kertaa vuodessa Suomen ekumeenisen neuvoston toimesta.

Vuodesta 2008 lähtien ne ovat olleet 18. tammikuuta ja 24. lokakuuta.

Miksi juuri nämä päivät? Mitä silloin on tapahtunut? Löysin pari merkkitapausta molemmista;

18. tammikuuta

1562 – Paavi Pius IV avasi Trenton kirkolliskokouksen kolmannen ja samalla viimeisen istuntokauden.
Pyhittäjä Atanasios Suuren muistopäivä. Ortodoksinen kirkko on antanut Atanasiokselle lisänimen "Ortodoksisuuden isä".

24. lokakuuta

YK:n perustamisen päivä
Vuonna 51 syntyi Domitianus, josta tuli Rooman keisari.

https://almanakka.helsinki.fi/images/aikakirja/Aikakirja5.142-177.pdf

http://www.saunalahti.fi/hirvela/historismi_sivut/kalenterisivu2.html
http://www.apinalauma.fi/~andy/Suku/Latina.html