Tämä teksti on luvusta 'Marttyyrien vuosisadat' s.45-46
". . . Saatanan yritykset tuhota Kristuksen seurakunta väkivalloin osoittautuivat tuloksettomiksi. Suuri taistelu, jossa nämä Jeesuksen opetuslapset uhrasivat henkensä, ei päättynyt näiden uskollisten valonkantajien kaatuessa vartiopaikalleen. Tappio merkitsi heille voittoa. Jumalan työntekijät surmattiin, mutta hänen työnsä eteni. Evankeliumi jatkoi leviämistään ja sen kannattajat lisääntyivät. Se valloitti alueita, joihin Rooman kotkatkaan eivät kyenneet lentämään. Eräs kristitty, joka nuhteli pakanallisia hallitsijoita siitä, että nämä kehottivat jatkamaan vainoa, sanoi: 'Te voitte tappaa meitä, kiduttaa meitä, tuomita meitä . . . Teidän vääryytenne on meidän viattomuutemme osoitus . . . eikä teidän julmuutenne hyödytä mitään'. Se oli vain omiaan tuomaan toisia heidän joukkoonsa. 'Mitä enemmän meitä surmaatte, sitä enemmän joukkomme kasvaa: kristittyjen veri on siemen.'
Tuhansia heitettiin vankeuteen ja surmattiin, mutta toisia astui esiin täyttämään heidän paikkansa. Kristus vahvisti niitä, jotka joutuivat uskonsa tähden kärsimään marttyyrikuoleman, ja luki heidät voittajien joukkoon. He olivat taistelleet hyvän taistelun, ja kristuksen saapuessa he saavat vastaanottaa kirkkauden kruunun. Heidän kohtaamansa kärsimykset lähensivät heitä toisiinsa ja Lunastajaansa. Heidän elämänsä esimerkki ja heidän kuolemansa todistus merkitsivät jatkuvaa todistusta totuuden puolesta; ja kun vähiten saatettiin odottaa, saatanan alamaiset jättivät hänen palvelemisensa ja asstuivat Kristuksen lipun alle.
Tämän vuoksi saatana suunnitteli tehostaa taisteluaan Jumalan hallitusta vastaan asettamalla oman lippunsa kristilliseen seurakuntaan. Jos Kristuksen seuraajat onnistuttaisiin pettämään ja heidät voitaisiin estää miellyttämästä Jumalaa, silloin heidän voimansa, mielenlujuutensa ja kestävyytensä pettäisivät ja he muodostaisivat helpon saaliin.
Suuri vastustaja yritti nyt saavuttaa viekkaudella sen, mitä hän ei ollut onnistunut samaan väkivalloin. Vaino lakkasi ja sen sijaan astuivat ajallisen menestyksen ja maallisen kunnian vaaralliset viettelykset. Epäjumalanpalvelijat omaksuivat osan kristillisestä uskosta, vaikka he samalla hylkäsivät toisia tärkeitä totuuksia. He tunnustivat vastaanottavansa Jeesuksen Jumalan Poikana ja uskovansa hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, mutta heillä ei ollut todellista synnintuntoa eivätkä he tunteneet tarvitsevansa parannusta tai sydämen muutosta. Tehtyään omalta puoleltaan myönnytyksiä, he ehdottivat, että kristityt tekisivät samoin, jotta kaikki voisivat yhtyä uskossaan Kristukseen.
Hirvittävä vaara uhkasi nyt seurakunta. Tämän rinnalla vankeus, kidutus, tuli ja miekka olivat olleet siunauksia. Muutamat kristityistä seisoivat lujina. He selittivät, etteivät voineet ryhtyä sovitteluihin. Toiset taas suosittelivat, että muutamista uskonkohdista luovuttaisiin tai niitä mukailtaisiin liittyen niihin, jotka olivat omaksuneet osan kristinuskosta. Heidän mielestään näin saatettaisiin helpottaa viimeksi mainittujen täydellistä kääntymistä. Tämä oli sývän tuskan aikaa Kristuksen uskollisille seuraajille. Valekristillisyyden viittaan pukeutuneena saatana oli hiipimässä seurakuntaan turmellakseen sen uskon ja kääntääkseen sen mielet pois totuuden sanasta.
Useimmat kristityistä suostuivat lopulta alentamaan tasoa, ja kristinusko ja pakanuus solmivat keskenään liiton. Vaikka epäjumalien palvelijat väittivät olevansa kääntyneitä ja liittyivät seurakuntaan, he siitä huolimatta riippuivat kiinni epäjumalanpalveluksessaan, vaihtaen vain palvontansa kohteet Jeesuksen, Marian ja pyhimysten kuviin. Epäjumalanpalveluksen löyhkäävä hapatus, jota tällä tavoin pääsi seurakuntaan, jatkoi turmiollista työtään. Epäterveet opit, taikauskoiset juhlamenot ja epäjumaliset seremoniat saivat jalansijaa seurakunnan uskonkäsityksissä ja jumalanpalveluksessa. Kristuksen seuraajien liittyessä epäjumalanpalvelijoihin kristinusko turmeltui ja seurakunta menetti puhtautensa ja voimansa. Oli kuitenkin muutamia, jotka eivät antaneet näiden erhdysten johtaa itseään harhaan. He pysyivät uskollisina totuuden Alkuunpanijalle ja palvelivat yksin Jumalaa."
http://www.great-controversy.org/Finnish/st.html
http://www.endtime.net/finsk/okumene.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti