Tuonela kuuluu Kalevalan mytologiaan - ei Raamattuun

"Suullani ylistän Jeesustani

Hengen miekka on minulla kädessäni. 

Ei tuonelan portitkaan estää mua voi

sillä taistelu on Jeesuksen..."

Laulajan 'hengen miekka' on joltain osin tylsä, sillä 'tuonelaa' ei oikeasti ole olemassakaan. Sana kuitenkin löytyy Raamatusta, joskin kyseessä on käännösvirhe.  'Tuonela' kuuluu kummitus-osastolle eli mytologiaan. Sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan Sanan kanssa.

"Tuonela eli Manala on Kalevalassa kuolleiden valtakunta. Sinne päästäkseen on ylitettävä Tuonelan joki, jossa asustavat Tuonen tytti ja Tuonen joutsen. Tuonen tytti eli tuonen piika on Kalevalan ja laajemminkin suomalaisen mytologian hahmo, joka toimii lautturina Tuonen mustan joen yli. Tuonen tytti päästää Tuonelle vain kuolleiksi uskomansa, joten elävän piti olla ovela, jos halusi päästä Tuonelle hakemaan kuolleiden ikiviisautta.

Tuonen joutsen tai Tuonelan joutsen on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä joutsen, joka ui Tuonen mustassa joessa. Tuonen joutsen on yleensä käsitetty laulujoutseneksi. Tarinassa joutsenen ampujaa kohtaa kuolema. Kertomus joutsenen ampujan tuhosta liittyy itämerensuomalaisten muinaiseen maailmankuvaan, jossa joutsen on pyhä ja tabu. Uskottiin, että jos joutsenen ampuu, tuhoutuu itsekin."

Sana 'tuonela' esiintyy
VT:ssa:

1938 65x
1992  72x
Raamattu Kansalle n. 65x
1776 Biblia  2x

UT:ssa:

1933 10x
1992  10x
Raamattu Kansalle 10x
1776 Biblia  -

Vuoden 1776 Bibliassa, mainitaan 'tuonela' ainoastaan kaksi kertaa (Ps. 6:5, Ps. 89:48).  Johtuu siitä, että Biblia seuraa KJV-käännöstä, joka on virheellisesti kääntänyt sanan 'sheol' sanalla 'hell', niinpä Biblia puhuukin paljon 'helvetistä'.  Raamatussa heprean sana 'sheol' ei ole helvetti - eikä oikeastaan hautakaan - vaan neutraali "paikka maan alla", ihmisen tila kuoleman jälkeen.

Sana 'hell' tai 'helvetti' esiintyy
VT:ssa:

1933 -
1992 -
Raamattu Kansalle  ?
1776 Biblia  47x (sheol)
KJV  31x (sheol, )

UT:ssa:

1938  12x (gehenna)
1992  11x (gehenna)
Raamattu Kansalle
1776 Biblia  24x (hades)
KJV  23x (hades)

Sheol/hades on kuolevaisen ihmisen hänen elämänsä päättymisen jälkeen oleva "tila", jota kuvataan "paikkana" maan alla, sillä maahan meidät haudataan. Sitä kuvaavaa suomenkielistä sanaa ei taida olla olemassakaan. Lieneekö kreikankielistäkään muuta kuin tuo mytologian 'hades'. Meidän kaikkien tie vie sheolin kautta ellei Jeesuksen paluu tapahdu ennen kuolemaamme. Meillä on luvatun ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän, sekä jälleennäkemisen toivo jos kuolemme Kristuksessa, Jeesuksen omina.

17 Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;
18 orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.
19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
1. Moos. 3:17-19

VAINAJALA, MANALA,  TUONELA SUOMALAISESSA MYTOLOGIASSA

VAINAJALA

"Vainajala eli manala tarkoittaa tuonpuoleisessa eli elävien maailman ulkopuolella sijaitsevaa kuolleiden sielujen maata tai asumusta.

Ihmisen ymmärrettiin kuollessaan katoavan fyysisestä maailmasta, mutta koska hänen uskottiin vielä jatkavan elämäänsä jollain tavoin, täytyi ajatella, että elämä jatkuisi toisessa maailmassa. Joskus vainajat jopa haluttiin asuttaa muualle kuin elävien pariin, sillä ajoittain haamuja pelättiin. Vainajala oli eläville paikka, jossa heidän menehtyneet sukulaisensa asuivat ja josta heidät saattoi tarvittaessa tavoittaa. Moniin taruihin ja šamanistisiin perinteisiin ovat kuuluneet elävien vierailut vainajien maassa, josta on haettu esimerkiksi tietoa."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vainajala

TUONELA

"Tuonela on muinaissuomalaisen perinteen ja maailmankuvan mukaan kuolleiden valtakunta tai asunto tuonpuoleisessa. Muinaisten suomalaisten uskomuksissa kuolleet vaeltavat tuonelassa varjomaisina haamuina. Hyvien ja pahojen kohtalo on samanlainen. Kuolleiden kiusana oli Tuoni ja hänen vaimonsa Tuonetar. Toisinaan elävät ihmiset saattoivat käydä tuonelassa hakemassa tietoja tai loitsuja. Matka tuonelaan vaati viikkokausien vaelluksen erämaan poikki ja lopulta tuonenvirran ylittämisen lautturin avustuksella. Šamaanit pääsivät Tuonelaan vaipumalla transsitilaan ja huijaamalla vartijoita. Elias Lönnrotin kokoamassa Kalevala-eepoksessa koetaan tuonelanmatka. Tarusankari Väinämöinen tekee onnettoman retken tuonelaan ja onnistuu lopulta pakenemaan elävien maahan muuttumalla käärmeeksi.

Tuoni sijaitsi maan tai veden alla tai saarella ja oli joidenkin uskomusten mukaan pimeä tai hämärä ja kolkko. Joissain uskomuksissa Tuonela saattoi olla ylösalaisin, kuten maahisten maa. Toisinaan tuonela myös rinnastettiin kalmistoon. Jos Tuonelan ilmansuunta tiedettiin, se oli yleensä pohjoinen. Tuonela esiintyy useasti Kalevalassa ja suomalaisissa kansanrunoissa.

Kuolleiden sielut joutuivat Tuonelle eli heidät "vei Tuoni". Joskus kuolleet vietiin myös itään tai länteen, tai ne jäivät kotiin tai kodin pyhänurkkauksen seutuville lähimmäisiään suojelemaan. Vielä tuonpuoleisestakin kuolleet saattoivat palata elävien maille esimerkiksi luonnoiksi eli jälkipolvien suojelushengiksi.

Hautaustavoista päätellen tuonpuoleissa sielun on uskottu jatkavan elämäänsä pitkälti samaan tapaan kuin eläessään. Hautoihin on jätetty hautalahjoina muun muassa käyttöesineitä, koruja, aseita ja vaatteita. Kristinuskon aikana hautalahjoista luovuttiin, mutta esimerkiksi ortodoksit voivat edelleen uhrata haudalla esimerkiksi viinaryypyn.

Joissain perinteissä vainajat nukkuivat tai elivät hiljaista elämää Tuonella. Pahoilla ja moraalittomilla saattoi olla muita huonommat oltavat, esimerkiksi kivinen sänky. On myös joitakin kertomuksia pahaan paikkaan, kuten hauen suoleen joutuneista, joita ei saanut edes tietäjä takaisin. Ei tiedetä, millainen muinaissuomalainen manala oli ennen kristinuskon vaikutusta. Tuonpuoleinen rangaistus voi olla myös kristillistä perua...

...Manala- ja vainajala-sanoja käytetään myös yleisniminä mytologisista kuolleiden valtakunnista puhuttaessa, muuallakin kuin Kalevalan yhteydessä. Manalasta puhutaan usein esimerkiksi Antiikin Kreikan mytologian yhteydessä. Kreikkalaisen mytologian manalaa, Haadesta hallitsee samanniminen kuoleman jumala. Käsitys Tuonelasta on monessa suhteessa samanlainen kuin monien muiden kansojen kuolleiden valtakunnat."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuonela